Kesän 2015 taimikasvatusfiasko

Kuten otsikko antaa ymmärtää, ei taimikasvatus tänävuonna onnistunut kovinkaan hyvin. Keittiön ikkuna on meillä länteen, mutta siinä ilmeisesti oli liian kylmää. Yrttiruukussa ruohosipuli elää vielä. Basilikat ja rucolat itivät, mutta eivät kasvaneet niin suuriksi kuin edellisessä asunnossa.

Lisäksi käyttämääni idätyshärpäkkeeseen ei saanut enää turvebrikettejä. Joten laitoin laiskana vain mullat ilman salaojitusta sinne ja siemenet päälle. Tulos: yksi chili iti, muut nousivat ja kuolivat ja lopulta siellä kasvoi jokin sieni. Liian kosteaa siis.

En lannistunut vielä, vaan viritin perinteisen idättämön, kuten meillä kotona oli tapana. Tästä en hoksannut ottaa kuvaa. Muoviseen laatikkoon laioin ruukkusoran, kylvömullan, siemenet ja lopulta elmukelmun päälle. Aloitin idätyksen keittiössä, mutta hoksasin siirtää sen kellariin, missä ikkunat antavat kyllä länteen, mutta matalammalta. Mutta siellä on lämpöismpää. Johan itivät siemenet. Siellä ei vain tule käytyä tarpeeksi usein, joten osa itäneistä ehti kuolla ja toiset kuolivat maitopurkkiin siirrettäessä.

Lopulta sain vain kaksi Maja-tomaattia, kolme punaista paprikaa ja pari chiliä taimikasvatettua. Jotta tämä kurjuus ei lopu tähän, niin katkaisin molemmat Majat siirtäessäni niitä pihalle. Toisen onnistuin pelastamaan istuttamalla syvemmälle, mutta toinen kuoli.

Istuttin taimet ulos vanhoihin kukkalaatikkoihin, jätesäkkeihin jossa on kasvualustana vanhaa multaa, vanhaa kompostia ja edellisen vuoden kasvatussäkin jäänteet. Chileille ilmeisesti liian ravinteikasta. Taimet ovat hengissä, mutta kesä on muuten ollut niin viileä, ettei ole ollut otollista laatikkokokeilulleni. Yöt ovat heinäkuussakin laskeneet kymmenen asteen tietämille, joten liian viileää on.

No kävi miten kävi. Taimet selvivät ainakin hengissä näissä laatikoissa. Samettiruusuja istuttelin taimien sekaan, josko pitäisi vähän tuholaisia pois. Ja nättejähän nuo ovat. Ovat kukkikeet pitkään, kun ole nyppinyt kuivahtaneet kukat pois.

Kaikki taimikasvattamani siemenet olivat vanhoja, joten se saattoi vaikuttaa tulokseen. En halunnut myöskään sijoittaa rahaa uuteen idättämöön, kun en tiennyt riittääkö valo ylipäätään kasvatteluun meillä. Sisällä ei täällä olisi toivoakaan tomaattien kasvattelusta, mutta kyllä nuo taimet jollakin tavalla saa kasvateltua länsi-ikkunallakin.

Pörinää kompostissa eli kompostiongelman ratkaisu

Meillä on käytössä kompostori, jossa kompostoimme biojätteen ja osittain puutarhajätettä. Pääosa puutarhajätteistä menee avokehikkoon.

Olemme käyttäneet biojäteastiaa nyt lähes vuoden ajan. Talvella komposti ei toimi, koska se ei ole lämpöeristetty. Lumen peittämänä komposti alkoi kuitenkin toimia jo varhain keväällä. Mietin jo herätteen ostamista, mutta onneksi en ehtinyt ostaa, kun komposti alkoi höyrytä, mikä on merkki toimivasta kompostista.

Tämä oma kompostoiminen on vähän opettelua. Alkuun käytimme liian vähän kuorikatetta. Biojäteastiaan kannattaa suositusten mukaan laittaa päälle aina noin puolet biojätteen määrää vastaava määrä kuorikatetta. Syksyllä tilanne oli vielä ok, kun laitoin kuivunutta lehteä ja ruohoa ruokajätteiden päälle. Mutta talvella autotallin ovi jäätyi, en päässyt kuorikateastialle ja kuiviketta ei ollut tarpeeksi. Tuloksena tuli liian tiivis komposti! Tätä ennakoi haju. Toimiva komposti ei oikeastaan haise kovin pahalle.

Ja keväällä se sitten räjähti käsiin. Tunnelma oli kuin kauhuelokuvasta. Pöntössä pörräsi pahanenteisesti jo ennenkuin avasin kannen. Ja kun kannen sai auki, niin wuuuh. Satoja kärpäsiä hyökkäsi joka suuntaan. Ja kaikista mahdollisista ilma-aukoista pyöri kärpäsiä. Ja todella isoja kärpäsiä olivatkin.

Mietimme jo kompostoinnin lopettamista. Googlasin myrkkyjä ja ratkaisuja. Aluksi toki yritimme vain kääntää kompostia ja lisätä vähän katetta. No siitä ei ollut apua. Joten tartuin yksinkertaiseen ohjeeseen, ja se toimi.

Keitin vettä suuressa kattilassa. Kaadoin kiehuvat vedet kastelukannuun. Kastelin kompostin, sekä sisäreunat ja kannen kiehuvalla vedellä. Lisäsin todella paljon komposti- ja huussikuiviketta ja kääntelin. Ja tadaa. Kärpäset olivat jonkin ajan kuluttua kadonneet.

Sen jälkeen olen laittanut huolella riittävästi kuiviketta aina biojätteeni tyhjentämisen yhteydessä. Ja ei ole tuommoista ongelmaa enää ollut. Toki siellä astiassa on ällöttäviä ötököitä jos jonkinmoisia, mutta ne kuuluvat sinne ja saavat siellä elellä.

Mansikkaunelmia

 Pihallamme oli todella villiintynyt mansikkamaa. Mansikkapenkit löytyivät, mutta itse mansikat kasvoivat kaikkialla muualla, paitsi penkeissä. Mansikoita näkyi jo syksyllä melkoisesti nurmikon seassa, mutta keväällä ne oli huomattavasti helpompi erottaa.

Mietimme kovasti mansikkamaan paikkaa. Kannattaisiko vanhoja taimia siirtää. Varjostaako vieressä kasvava tammi ja pensasaita liikaa mansikoita, jos sen jättää nykyiselle paikalleen?
No päätimme yrittää, eihän siinä juuri menetä muuta kuin aikaa.

 Nostimme mansikoita melkoisen määrän ylös nurmelta, ennenkuin ruoho alkoi kasvaa. Koska yöt olivat kylmät, niin säilöin mansikat harson alla mahdollisimman tiiviisti juuripaakut yhdessä. Ja tietysti kastelin niitä tarpeen vaatiessa. Kevät oli kyllä todella sateinen..

Sitten vanha mansikkamaa käännettiin, sekoitettiin mukaan kompostia ja luonnonlannoitetta, jossa on merilevää ja kanankakkaa. Tämän jälkeen tehtiin kohopenkit, johon istutin mansikkataimen parat.

Tässä vaiheessa olisi ollut jo hyvä olla mansikkamaakangasta. Minulla ei ollut, koska halusin varmistua, että taimet selviävät edes hengissä. Joten kasvatin taimia ilman mansikkakangasta harson alla. Ja ne selvisivät huolimatta todella kylmistäkin öistä. Joten ostin mansikkakankaan ja asensin sen jälkikäteen.

Leikkelin siis saksilla kolot niihin kohtiin, missä minulla mansikka kasvoi. Totuuden nimissä, tuskin siinä kauhean paljon kauemmin meni, kuin jos olisi valmiisiin reikäkohtiin istuttanut mansikantaimet. Mutta helpompihan se olisi ollut niinpäin :)

Ja jälleen harso laitettiin takaisin mansikoiden päälle. On jäänyt kuva ottamatta kasvatusvaiheesta ilman mansikkakangasta. Mansikkakangas helpottaa rikkaruohojen kanssa, mutta läpäisee vettä. Toki rikkaruohoja menee väkisin mukaan, varsinkin kun on nurmikolta ottanut taimet ja rönsyt talteen.

Seuraavaksi huomasin mansikoissa ötököitä. Etsin tietoa ja oletan, että nämä kaverit ovat hillakuoriaisia. Voivat olla jotain muutakin, mutta ainakin niitä oli useita. Olivat syöneet reikiä valtavasti mansikoiden lehtiin. Löysin myös tiedon, että mäntysuopaliuos käy näiden torjumiseen. Ja toki myös epäilyjä, että sillä saa vain kauniin kiillon lehtiin. Päätin kuitenkin kokeilla.

Sekoitin mäntysuopaa ohjeen mukaisesti suurinpiirtein kastelukannuun veden kanssa ja suihkuttelin mansikoita niillä. Tämä piti ohjeen mukaan toistaa kolme kertaa jonkun viikon välein, paitsi jos sataa niin useammin. No tänä kesänähän ei juuri sateetonta päivää ole ollut, joten myrkytin kolme kertaa parin viikon sisällä. Kuoriasia näkyi tässä välissä, mutta ehkä saattoivat vähän vähentyä. Nyt niitä ei ole näkynyt.

Mansikat selvisivät, ovat kukkinee ja kukkivat edelleen. Raakileita on tullut, mutta saa nähdä kypsyvätkö. Ja minkämakuisia mansikoita tulee. Lajista kun ei ole mitään käsitystä. Mutta tosiaan investointi on ollut lähinnä mansikkakangas, joten suurista menetyksistä ei puhuta. Olisi kyllä ihana napostella muutamat mansikat omasta maasta suoraan suuhun.

Laitettiin kokeeksi pari perunapenkkiä mansikkamaan viereen, niin jos mansikankasvatus onnistuu, niin laajennetaan mansikoita uusilla taimilla perunamaan tilalle. Perunoista lisää sitten tulevaisuudessa.

Mysteerinen kukkapenkki

 Kuten jo kävikin ilmi, olen muuttanut. Kaupunkipuutarhuri olen edelleen, mutta siirryin betonikuutiosta puiseen kuutioon :)

Pihallamme oli kukkapenkki, joka loppusyksystä näytti.. No lähinnä jonkinlaiselta ruohopenkiltä, jonka ympärillä oli kivet. Koska rakastan kaikkea vanhaa ja retroa, niin pyrimme säästämään mahdollissa määrin vanhoja kasveja ja kukkia.

Ja pidän kivireunusteisista penkeistä, joten tarkoitus oli vaikkapa istuttaa uudet kukat sinne, jos mitään ei keväällä nousisi  ylös.

Keväällä penkki siis haravoitiin ja jo siinä vaiheessa penkistä löytyi juuria. Oletimme, että vieressä ollut syreeni on kasvattanut juuret penkkiin. Mies sitten luvallani alkoi repiä juuria irti. Ja tadaa, se olikin juurenpätkä. Ja niitä oli penkissä vaikka hur mycket. Oo, kukanjuuria :) Jee, mysteerikukanjuuria! Ja noita juurenpätkiä löytyi sitten nurmikolta kukkapenkin juurestakin, joten pelastimme niitä takaisin penkkiin.

Juurenpätkät olivat noin pari senttiä paksuja ja kymmenisen senttiä pitkiä. Niissä ei tässä vaiheessa kasvanut muuta näkyvää, kuin juurenpätkiä.

 Poistin sitten parhaani mukaan sammalta, ruohoja ja kasvinjämiä kukkapenkistä. Samalla huomasin pienenpieniä kasvinalkuja. Vähän tankoparsan näköisiä suippoja alkuja, jotka puskivat mullasta. Näitä löytyi tarkastelussa myös nurmikolta, mutta niitä en alkanut siirtämään, kun niitä oli aika runsaanlaisesti penkissäkin.

No sitten jännitettiin, odotettiin lämpimiä ilmoja ja sateita. Ja sateitahan on tänä kesänä riittänyt. Lämpöä ei niinkään. Pelkäsin aluksi, että alut olisivat olleet lupiineja, mutta onneksi eivät olleet. Se tahtoo levitä niin, etten kasvia pihalleni halua.

 Ja tässäpä penkki sitten lähipäivinä. Jo juhannuksen alla alkoi käydä selväksi, että kierteisesti ylösnouseva kukka on kielo! Aivan ihana yllätys. Kielo kukki tosi kauniisti ja runsaasti.

Toinen kukista on edelleen mysteeri, joten siihen tullaan toivottavasti palaamaan. Tässä juurenpätkissä kasvavassa kasvissa on kuitenkin liuskamaiset lehdet, joten odotan jotain ihanaa kukkaa. Liljaa tms. Mutta saa nähdä. Palaan asiaan, jos ja kun tämä lopulta innostuu kukkimaan.

Löysimme juurenpätkiä myös toisesta osasta pihaa, kun kaivoimme valtavasti levinneen pensasaidan juuria pois nurmikosta. Kukat olivat valahtaneet penkistä nurmikkoon ja säilyneet osin siellä. Osa juurenpätkistä oli jo lahonut, mutta jotkin olivat hengissä. Niistä kasvoi tuommoisia säpäkännäköisiä alkuja, kuten multakuvassa. Saa nähdä ovatko samaa lajiketta, vai jotain muuta. Ovat lyhkäisempiä, kuin nämä.

Minusta nuo kielot ovat ihan kauniita, vaikka nyt kukkiminen onkin jo ohitse. Aivan loistava yllätys.

Muuttolintuja, sadepäiviä ja raparperiyllätyksiä

Viimeisimmästä tekstistä onkin kulunut aikaa. Syy tähän löytyykin muutosta! Haaveilin pitkään omasta siirtolapuutarhamökistä. Sattumien ja valtavien onnenpotkujen kautta pääsin muuttamaan omaan paritalonpuolikkaaseen, jossa oma puutarha onkin sitten takapihalla.

Muutimme aivan loppusyksystä, jolloin lähinnä ehdimme raivata villiintynyttä pihaa. Ja haaveilla omenapuista ja raparpereista. Keväällä koittikin sitten jännitysten ajat, kun pihalla alkoi näkyä uuden elämän alkuja. Ja erityisesti nämä punaiset alut alkoivat kiinnostaa. Syksyllä me emme raparperia viidakossa havainneet. Lienekkö edelliset asukkaat tai naapurit sadon korjannee?

No kuinka vain, niin sielä lehtien ja risujen seasta löytyi punaiset pallot, josta kasvoi todella upea raparperi! Lannoitettiin keväällä luonnonlannoitteella, joka sisältää merilevää ja kanankakkaa. Ja monta raparperipiirakkaa ja mehu- sekä hillosatsia on jo yhdestä puskasta saanut keitettyä. Raparperi <3